Jo tovi sitten hankin Kangaskapinalta kettukuosista softselliä kahdessa sävyssä, kerrassaan ihastuttava kuosi. Olin jo heti Suuren käsityölehden julkaistua softsell-haalarikaavan päättänyt, että se olisi sellainen ompelus, joka minulla olisi vielä tekemättä ja jolla halusin itseni haastaa. Ajatus sai kyllä hautua tovin jos toisenkin, mutta nyt syyslomalla oli pakko hyödyntää ensin yksilapsinen päivä ja lopulta myös syysloman alun päikkärit.
Isompaan haalariin olisi kangasta pitänyt olla reipas viisisenttinen enemmän, jotta myös hihat olisi saanut samasta kuosista. Onneksi jemmoista löytyi takkia varten ostettu pinkki softsell, jota saattoi käyttää hihoihin. Kaava löytyy siis Suuresta käsityölehdestä 2/2016. Kaava oli järkeenkäyvä - tosin en minä niitä ohjeita oikein ymmärtänyt ja lopetin lukemisen, ennen kuin into lopahtaisi. Rakas Pfaff teki ensimmäisen kerran lakon (tai no, nahkalle tehnyt myös) ja neulojakin taittui ja katkeili urakalla. Hermo meinasi hyppytikkejä korjaillessa mennä, kunnes esiin astui äitini 30 vuotta vanha Huskqvarma.
Lopulta totesin, että suurin ongelma hyppytikkiin oli kuitenkin neula. Monen neulanvaihdon jälkeen sain isomman haalarin tehtyä ja vannoin, että toista ei tule...
...mutta pitihän se silti kokeilla tehdä pikkusiskollekin oma, kun siihen oli kaavatkin jo leikattu Ottobrestä 4/2015. Tuplaketju ei aiheuttanut päänvaivaa enemmän, melkein tykkäsin tästä kaavasta jopa enemmän.
Yritin tehdä molemmille käyttökelpoisen, mutta reilun koon: nämä säät kun kylmenevät kokoajan, muuten haalarin käyttöaika jäisi kovin lyhyeksi. Selänpituudet olisivat saaneet kyllä vähän reilummat olla, mutta toivossa on hyvä elää.
Sinertävän kaavaa muokkasin sen verran, että lisäsin hihoihin resorit. Tämä vähän tilanteen pakosta, kun kangas loppui, mutta oikeastaan hyvä näin. Lahkeenkaitaleet ovat varsin kapoisat, saa nähdä, vaihtuvatko nekin sjan kanssa resoriin.
Lahkeissa on polvissa laskokset pussittamassa polvia.
Elämäni ensimmäiset muovinepit! Lopulta helppoa, vaikka laitto jännittikin. Yhden sain repiä ja silputa palasiksi, kun mokoma puristui ruttuun. Suosittelen tekemään kerralla kunnolla, irroittaminen ei todellakaan ollut helppo homma.
Ja muutama kuva haalareista päälläkin. Siistimmät haalarit näistä näin syksylle ajattelin, mutta jo ovat peppu ja polvet mustina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!