Kesän elomarkkinoilla oli lankamyyjä. Ei kai yllätä, ettei tuollaista pistettä voi ohittaa, vaikka kaapit tursuaisivat lankoja. Myyjällä oli turkkilaista Alize-lankaa, johon en ollut tuolloin aiemmin törmännyt, nyt talven mittaan muutamaan otteeseen netin maailmassa. Heti ostettaessa oli selvä, että langasta tulisi salomoninsolmuhuivi. Opin tuon virkkauksen tehdessäni käsityöopintojani yliopistossa ja se oli menoa - monta huivia on tällä tyylillä tullut tehtyä.
Toisen kerän värit valitsi äitini, joten luonnollisesti halusin tästä kerästä tehdä huivin hälle. Lanka oli niin kovin riittoisaa, että samasta kerästä valmistui itse asiassa kolme huivia.. Kaikki huivit ovat väritykseltäänkin hyvin samannäköisiä, joten tässä kuvattuna vain yksi, juuri se, jonka äitini sai. Toinen huivi matkannee Ruotsin maalle erään tutun mummelin kaulaan, kunhan ensin saisin kirjeen tuolla toisella kotimaisella raapustettua. Kolmas sitten odottaa sopivaa kohdettaan, eiköhän sekin aikanaan löydy. Harvoin käsityöt nurkkaan jäävät seisomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!